Kotiseutumuseot esittelevät paikallista historiaa sekä ovat perinteitä tallentavia ja esitteleviä paikallismuseoita. Suomessa on lähes 1000 kotiseutumuseota. Suurin osa kotiseutumuseoita on kuntien, yhdistysten ja säätiöiden ylläpitämiä.
Museot ovat usein sijoitettuina vanhoihin monikerroksisiin viljamakasiineihin tai vanhoihin talonpoikaispihapiireihin. Kotiseutumuseon esineistö liittyykin usein maatalouteen ja erityisesti aikaan ennen maatalouden koneistumista. Museoita ylläpitää kunta tai paikallinen kotiseutuyhdistys.
Keskeinen toimija paikallismuseoiden alalla on Suomen Kotiseutuliitto. Viime sotien jälkeen perustettiin useita kotiseutuyhdistyksiä, joiden yhtenä päätavoitteena oli saada aikaan ”meistä ja menneisyydestämme” kertova oma kotiseutumuseo. Kotiseutumuseoita ylläpidetään usein ei-ammatillisesti. Arvostettua vapaaehtoistyötä tekee vuosittain 10 000 ihmistä.
Suomessa paikallismuseot ovat kirjastojen jälkeen alueellisesti kattavin kulttuuripalveluverkosto. Paikallismuseoissa vierailee vuosittain yli miljoona kävijää, ja museoiden kokoelmissa on yhteensä 2,4 miljoonaa kohdetta sekä hoidossa on 3000 rakennusta. Museoiden taloudellisesta vaikuttavuudesta tehdyn tutkimuksen mukaan jokainen museokävijä kasvattaa museon lähialueen taloutta 32-49 eurolla. Moni kotiseutumuseo toimii myös paikallisena kotiseutuarkistona: arkistojen avulla turvataan paikallisten asiakirja-aineiston sekä henkisen perinteen keruu, tallentaminen ja asettaminen tutkimuskäytön ja muunkin käytön ulottuville.
Suomen Kotiseutuliiton mukaan kotiseutumuseoihin liittyy kolme ajankohtaista museotyön haastetta. Ensinnäkin kotiseutumuseoiden asema paikallismuseona ja kotiseutuarkistona pitää varmistaa kuntarakenteiden uudistuessa. Toiseksi esinekokoelmien paikallista ainutkertaisuutta on vaalittava, sillä kokoelmien esineet liittyvät vain ja ainoastaan juuri omaan kotiseutualueeseensa. Tämän vuoksi esineiden taustalla olevat tärkeät tiedot ja tarinat tulee merkitä muistiin. Kolmanneksi kotiseutumuseoiden on laajennettava oman paikkakunnan tallennus ja dokumentointi ulottumaan aina nykypäivään asti.
Hirsitalot ovat oikeaa suomalaista perinnettä
Hirsi on ollut pääasiallinen rakennusmateriaali lähes kaikessa rakentamisessa aina 1920-luvulle asti. Rankarakentaminen korvasi hirren myös pientaloissa toisen maailmansodan jälkeen, jonka jälkeen hirttä käytettiin pitkään pääasiassa vapaa-ajan rakennuksissa. Hirsi soveltuu nykyään käytettäväksi erikokoisissa ja käyttötarkoitukseltaan erilaisissa rakennuksissa.
Erityisesti julkisissa rakennuksissa, kuten päiväkoti- ja koulurakentamisessa käyttö on kasvamassa. Hirttä käytetään materiaalina pääasiassa kantavissa seinärakennuksissa, mutta myös ei-kantavat seinät voidaan tehdä hirrestä. Perinteisesti hirsiseinän enimmäispituus on ollut puustosta riippuen noin 7 metriä. Teollinen valmistus, lamellihirsi ja sormijatkaminen mahdollistavat nykyään hyvinkin pitkän hirren.
Huomioon tulee kuitenkin ottaa riittävä poikittaisjäykistys, joka toteutetaan vaarnoilla ja poikittaisseinillä. Vaarnojen tehtävä on estävät hirsiä vääntymästä paikoiltaan. Hirsitalolla on monia ainutlaatuisia erityispiirteitä, esimerkiksi painumien ja puun elämisen kuten halkeilun hallinta. Hirsitalon suunnitteluperiaatteet ovat lähtökohtaisesti samat kuin muussakin puurakentamisessa.
Hirrestä voidaankin tehdä energiatehokkaita, tiiviitä, paloturvallisia, äänieristykseltään erinomaisia sekä hengittäviä rakennuksia. Materiaalina hirsi on myös ekologinen. Hirsitalot sopivat mainiosti maalle kuin kaupunkimaisemaankin, sillä siitä voidaan valmistaa moderneja sekä perinteisiä talomalleja.
Hirsitalon yhtenä parhaista eduista pidetään kosteusteknistä turvallisuutta ja sisäilman laatua. Puupinnat imevät sisäilman noustessa kosteutta ja luovuttavat sitä, kun huoneilma on kuiva. Tutkimustuloksien mukaan hirsitaloissa huoneilman kosteus pysyy kiitettävästi suositusalueella (30…60%) välillä käsittelemättömien puupintojen ansiosta. Jos puupinnat kuitenkin käsitellään kosteuden siirtymistä estävällä pinnoitteella, ilmiö heikkenee.
Toivolan vanhapiha sijaitsee Tampereella, vanhan Tampereen kaupunginosassa. Toivola oli 1800-luvun alussa syntynyt tontti, jossa asui niin käsityöläisiä kuin tehtaanomistajiakin. Pihalla toimi myös synnyttäjälaitos aikoinaan. Lukuisten omistajanvaihdosten seurauksean Cygnaeuksenkadun tontti on muuttunut paljon, mutta itse rakennukset ovat säilyneet silti hyvin.
Kuten varmasti huomaat ovat hirsitalot suuri osa kotimaista perinnettä. Muita kotimaisia perinteitä ovat vuosien aikana esimerkiksi viikonloppuisin järjestettävä lotto. Lotto onkin osaltaan varmasti vaikuttanut siihen, että miksi suomalaiset rakastavat pelata pelejä rahasta. Tämä rakkaus on varmasti myös siivittäny parhaat pikakasinot siihen suureen suosioon, johon ne ovat onnistuneet kipuamaan viimeisten vuosien aikana peitoten kilpailijansa kuten Suomi peittosi Venäjän vuonna 1945.
1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku oli taiteilijoiden kulta-aikaa
Suomi on kokenut hyvin rikkaita historiallisia jaksoja aina ruotsin vallan alaisuduesta Venäjän suurruhtinaskunnan aikoihin ja itsenäistymiseen saakka. Suomessa oli 1800-luvulla paljonkin kulttuuria. Etenkin 1800-luvun lopussa romanttinen taide Suomesta oli suosittua. Taiteilijat kuten Albert Edelfelt, Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Akseli Gallen-Kallela. Teoksissa kuvattiin paljon Suomen luontoa, sen ihmisiä ja historiaa. Kalevala oli suosittu aihe, etenkin Gallen-Kallelan maalauksissa. Teokset olivat usein ylhäisiä kuvauksia suomalaisuudesta.
Kaskiviljely oli suosittu tapa viljellä maata
Maanviljely turvautui Suomessa vielä pitkälti 1900-luvulle kaskiviljelyyn, eli metsäisten alueiden polttoon viljelysmaiksi. Kasketessa metsä hakattiin matalaksi, jonka jälkeen puut poltettiin. Puihin sitoutuneet ravinteet levittyivät maahan, ja hedelmälliseen tuhkaan istutettiin uudet pellot. Tämä mahdollisti maanviljelyn monessa osaa Suomea ilman erillisiä lannoitteita. Kaskettua peltoa käytettiin viljelyyn vain muutaman, pahimmillaan jopa yhden sadon ajaksi, jonka jälkeen uusi metsäalue kaskettiin.
Suomessa viljeltiin pitkälti ohraa tai ruista kahden vuoden aikana, ja myöhemmin viljelytekniikkojen kehittyessä siirryttiin yksivuotisiin nauriiseen, kauraan ja tattariin. Etenkin Karjalassa ja Savossa kaskiviljely oli vielä 1800-luvun lopussa suosituin viljelytapa, ja se tuotti yli kymmeneksen kaikesta maan sadosta.
Suomen sisällissota repi kansan kahdeksi
1900-luvun alussa itsenäistyminen oli pitkään ollut suomalaisten tavoitteena ja unelmana. Venäläistymistä vastustettiin ja venäjän keisaria kritisoitiin avoimesti. Itsenäisen valtion perustaminen oli olusuhteiden luoma mahdollisuus, kun 1917 Venäjällä käytiin läpi kaksi vallankumousta ensimmäisen maailmansodan tappioiden aikana. Suomi julistautui itsenäiseksi vuoden 6.12.1917.
Pian itsenäistymisen jälkeen bolsevikkivaikutteiset punakaartilaiset alkoivat kapinoimaan, ja suojeluskuntia perustettiin itsenäisen suomen säilyttämiseksi. Pian tilanne eskaloitui sisällissodaksi, jossa jopa samasta pitäjästä olleet suvut ja talot kamppailivat keskenään verisesti. Verisiä taisteluita käytiin kylissä ja kaupungeissa, joista suurimmat olivat Viipurissa ja Tampereella. Väkivaltaisia ja mielivaltaisia veritekoja suoritettiin puolin ja toisin, ja massateloituksilta ei vältytty.
Yksi toinen asia joka repii meitä aina palasiksi on takkuileva internet. Vaikkei ADSL-yhteksiä oltukkaan keksitty vielä neuvosto-aikaan, saattavat ne joskus takkuilla kuin sen aikaiset keksinnöt. Jos juuri sinun yhteytesi takkuilee, suorita adsl nopeustesti. Se auttaa sinua paikantamaan ongelman yhteytesi kanssa.
Väkivallantekoja kutsuttaan terroriksi, joka kärjistyi eritoten vankileirillä vankien kohteluun. Maaliskuussa valkoiset aloittivat suuren rintamahyökkäyksen ja punakaartilaisten asemat kukistettiin. Sota päättyi 15.toukokuuta punaisten häviöön.
Suomi oli sodan jälkeenkin pitkään haavoittunut valtio ilman yhteistä päämäärää ja kansallisidentiteettiä. Sisällissodan trauma jatkui pitkälle 1930-luvulle. Kansakunta oli vahvasti kahtiajakautunut. Molemmilla puolilla oli omat piirinsä, kauppansa, yhdistyksensä ja jopa omat urheiluseurat. Yrityksistä huolimatta kahtiajako säilyi, ja ääriliikkeitä kuten Lapuan liike syntyi. Myös alkoholia yritettiin kitkeä pois kieltolain avulla. Oikeastaan vasta talvisodan sytyttyä Suomi sai kansan kunnolla yhtenäistymään ja tarttumaan aseisiin yhteistä suurta ja punaista vihollista vastaan.
Kansanperinteen juhlistaminen kesäjuhlissa
Kansanperinteen juhlat ovat tärkeä osa suomalaista kulttuuria, ja niitä vietetään monilla eri paikkakunnilla ympäri vuoden, erityisesti kesäkuukausina. Näissä juhlissa vaalitaan suomalaisia perinteitä, kuten kansanmusiikkia, tansseja ja käsitöitä, sekä juhlistetaan kansallisia merkkipäiviä ja paikallisia perinteitä. Monet juhlat ovat saaneet alkunsa jo vuosikymmeniä sitten ja ovat säilyneet elinvoimaisina sukupolvelta toiselle.
Kesäjuhliin kuuluu usein toritapahtumia, joissa myydään paikallisia tuotteita, käsitöitä ja perinneruokia. Tapahtumien yhteydessä pidetään kansanmusiikki- ja tanssiesityksiä, joissa nähdään kansallispukuja ja kuullaan vanhoja säveliä. Kansanperinteen juhlat ovat myös kohtaamispaikkoja, joissa ihmiset pääsevät jakamaan tietoa vanhoista tavoista, työtavoista ja tarinoista.
Nämä juhlat ovat oiva tilaisuus viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, sekä oppia lisää suomalaisesta kulttuuriperinnöstä, joka elää yhä vahvana monissa kunnissa ja kaupungeissa.