Elämää Venäjän vallan alaisena

Suomi oli venäjän vallan alaisena sisuuntuva valtio jonka oma kansa halusi itsenäistyä

uomella on pitkä historia osana Ruotsin kuningaskuntaa. Vasta vuonna 1808 syttyneessä Suomen sodassa Suomi luovutettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Venäjän vallan alaisena Suomessa kuitenkin säilyi pitkälti ruotsalainen oikeuskäsitys, sekä koulutus- sivistys- ja vapausihanne. 

Mikä ajoi Venäjän hyökkäämään Suomeen?

Suomen sodan päällimmäisinä syinä oli Napoleonin sekä Englannin sota. Ruotsi ei suostunut Napoleonin masinoimaan Englannin kauppasaartoon, ja Napoleon antoi Venäjän tehtäväksi painostaa Ruotsia tarvittaessa sodalla. 1808 alkoi suomen sota, ja Venäjä valtasi Suomen alueet nopeasti. Sodan loputtua Suomessa pidettiin kuuluisat Porvoon valtiopäivät, jossa piispat sekä korkeat virkamiehet hyväksyivät Venäjän esivallan ja tekivät yhteistyötä. Suomi oli nyt osa Venäjää.

Venäjän vallan alaisena Suomi alkoi suomalaistua

Venäjän vallan alaisena Suomessa alkoi kasvaa isänmaallisuus. Venäjän hallitus suosi suomalaisten virkamiesten pyrkimystä kohottaa Suomen kielen asemaa, jotta ruotsalainen vaikutus maassa heikkenisi. Porvoon valtiopäivistä alkanut kehitys kohotti Suomen erilliseksi hallinnolliseksi kokonaisuudeksi Venäjästä. Suomeen perustettiin omat valtiolliset laitokset. Tietoisuus suomalaisuudesta syntyi ja levisi.

Yliopistopiireissä innostuttiin varsin pian kansallisuusaatteesta. Suomalaisuutta lähdettiin kehittämään. Ajatus suomalaisesta sivistyksestä, koulutuksesta ja kulttuurista alkoi nostaa päätään. 1800-luvun yhteydessä mainitaankin useimmiten “kansakunnan isät”, Johan Vilhelm Snellman, Johan Ludvig Runeberg ja Elias Lönnrot. He kaikki opiskelivat yhdessä 1800-luvun alkupuolen Turussa.

Snellmanin, Runebergin ja Lönnrotin vaikutuksen ansiosta suomalaisten lukutaito parani. Syntyi lehtiä kuten Maamiehen ystävä, joka oli suunnattu suomenkieliselle lukutaitoiselle rahvaalle, kuten talonpojille ja työläisille. Snellmanin ansiosta Suomessa otettiin myös oma raha – Suomen markka – käyttöön.

Elias Lönnrot on varmasti eniten tunnettu Kalevalan, suomalaisen kansalliseepoksen kokoamaisesta. Elias Lönnrot keräsi ympäri Karjalaa tarinoita ja runoja, jotka olivat aiemmin periytyneet vain suullisesti sukupolvelta toiselle. Näin syntyi Kalevala, joka ilmestyi vuonna 1835. Kalevala kasvoikin nopeasti suureksi ja tärkeäksi osaksi suomalaista kansallisidentitettiä.

Autonomian ajan Suomessa oli vahvat säätyjaottelut

Säätyjärjestelmä oli Ruotsin ajalta periytyvä lainsäädäntö, johon kuului neljä eri säätyä. Aatelistoon kuului upseereja ja korkeita virkamiehiä. Heidän ei tarvinnut maksaa veroja, ja aatelistolla oli yksinoikeus korkeimpiin virkoihin. Papisto työskenteli taas kirkon palveluksessa. Heidän vastuullaan oli lukutaidon ylläpitäminen ja kansan pitäminen ruodussa säännöllisen uskonnonharjoittamisen avulla. Myös papistolla oli verovapaus. 

Porvareilla oli taas yksinoikeus kaupankäyntiin ja käsityöammattien harjoittamiseen. Kaupunkilaisporvaristo muodosti kiltoja ja ammattikuntia oikeuksiensa varjelemiseksi ja kauppaliittojen muodostamiseksi. Porvareita olikin eniten kaupungeissa. Neljännen säädyn eli talonpoikien toimeentulo tuli maataloustyöstä. He maksoivat veroja. Talonpojat eivät kuitenkaan olleet maaorjien kaltaisessa heikossa asemassa, vaan heillä oli täysi oikeus omistaa maata.

Säätyjen ulkopuolelle jäi paljon väkeä. Kaupungeissa saattoi olla virkamiehiä, lääkäreitä, kauppiaita tai lakimiehiä, jotka eivät kuuluneet porvareihin. Heillä ei ollut oikeutta lähettää edustajaa valtiopäiville. 

Maatalous elätti suurimman osan väestöstä vielä 1800-luvun puolivälissä. Väestönkasvun myötä myös maattoman rahvaan osuus väestöstä lisääntyi. Torppia ei eiirränyt kaikille, joten työttömiä syntyi paljon. 1866-68 nälkävuosien aikana menehtyi runsaasti rahvaan edustajia niin tilallisista kuin tilattomistakin. Myöskään aatelisto, porvaristo ja papistokaan ei selvinnyt naarmuitta, sillä halla oli vienyt niin paljon viljaa.

Venäjän vallan alaisena Suomi kehittyi valtavasti etenkin suomalaisen kulttuurin osalta. 1800-luvun lopussa Suomessa alkoi valtavat harppaukset kehityksen suhteen, ja kaupungistuminen alkoi.

Jyväskylän juuret ovat pienessä teollisuuskaupungissa, josta kasvoi Suomen Ateena

Jyväskylän kylästä rakentui vuosien aikana massiivinen kaupuki

Jyväskylän kaupunki perustettiin virallisesti vuonna 1837 Jyväskylän kaapelikirkokylään Harjun ja Jyväsjärven väliin. Alueella oli jo kasvavaa kaupankäyntiä ja markkinaelämää. Säännöllinen höyrylaivaliikenne Jyväskylään alkoi 1850-luvulla.

Sisävesialuksilla ei kuitnekaan ollu suoraa pääsyä kaupunkiin, vaan kauppalaivat jouduttiin jättämään Päijänteen rannalla olevaan ulkosatamaan. Myöhemmin 1870-luvulla Äijälänjokea ruopattiin kuitenkin niin, että suuretkin sisävesialukset pääsivät kaupunkiin.

1800-luvun alkupuolella Jyväskylän seutu vaurastui huomattavasti mm. Metsien arvonnousun ja teollisuuskaupan kasvamisen takia. 1800-luvun loppupuolella Jyväskylään myös rakennettiin lukuisia rakennuksia, joista osaa käytetään vieläkin. Merkittävimpiä tehtaita Jyväskylässä olivat Schaumanin vaneritehdas sekä Lohikosken paperitehdas.

Jyväskylän alkutaival oli karu ja vaatimaton

Kaupunkina Jyväskylä poti varsinkin 1800-luvun alussa huutavaa asukaspulaa. Asemakaavan viimeiseteli kuuluisa arkkitehti Carl Ludvig Engel. Jyväskylään houkuteltiin uusia asukkaita lupaamalla muuttajiolle täysivaltaiset kaupunkilaiset oikeudet, eli porvarinasema.

Verkkaisesti kaupunkiin alkoi muuttaa käsityöläisiä, kauppiaita ja muita tehtailijoita. Myös Toivolan Vanhapihan ensimmäinen asukas, Anders Nygrèn muutti juuri huutamalleen tontille vuonna 1838. Vuoden 1838 lopussa kaupungissa asui virallisesti jo lähes 150 henkeä.

Vähitellen jyväskylässä alkoi myös kulttuurielämä kukoistamaan. Nykyisinhän Jyväskylä tunnetaan “Suomen Ateenana”, yliopiston ja vahvojen kulttuuriperinteiden takia. Jyväskylässä kiersivät teatteriseurueet, ja alueella harjoitettiin paljon taiteita ja musiikkia. Myös yliopisto sai alkunsa. Jyväskylän Yliopisto olikin ensimmäinen suomenkielinen yliopisto.

Vuosisadan vaihdetta lähestyessä rauhallinen, runsaan parintuhannen asukkaan Jyväskylä alkoi kasvaa huomattavaa vauhtia. Samalla myös kansainvälistyminen alkoi. Vuonna 1875 Jyväskylään rakennettiin Tampereelta asti sähkölennätinlinja, joka oli ensimmäisiä kunnollisia kosketuksia ulkomaailmaan. Vuonna 1897 Jyväskylään valmistui rautatie, joka mahdollisti suuren kaupan muiden Suomen kaupunkien ja ulkomaailman kanssa.

Rautatien tulo vaikutti paljon matkailuun. Jyväskylän asukkaat pääsivät ensi kertaa käymään vierailulla Turussa ja Helsingissä, ja kaupunkiin tuli myös vierailevia matkailijoita ja kauppiaita rautateitä pitkin matkustamalla. Vuonna 1902 kaupunkiin vedettiin kunnon sähköverkot, ja ensimmäiset kodit saivat kaupungin Sähkötehtaalta sähköä kodin lamppuihin. Myös katulamput valaistiin öisin.

Suomalaisen kielen kehto 

Suomalaisuus oli tapetilla 1800-luvulla. Jyväskylä oli kaupunkina nuori ja valmis haasteisiin ja muutoksiin. Vuonna 1858 kaupunkiin perustettiin ylä-alkeiskoulu. Opetusta toimitettiin suomen ja ruotsin kielellä. Varsin pian perustamisen jälkeen Jyväskylän alkeiskoulu muuttui kuitenkin kokonaan suomenkieliseksi. 1870-luvun puolivälissä Jyväskylän alkaiskoulu olikin jo niittänyt maassa mainetta ensimmäisenä suomenkielisenä oppikouluna – Jyväskylän Lyseona. Jyväskylän koulutus kasvoi paljon, ja kaupungista ei pian tarvinnutkaan enää matkustaa esimerkiksi Kuopioon koulutuksen perässä.

Jyväskylä oli kauppiaiden ja käsityöläisten kaupunki

Jyväskylästä muovautui 1800-luvulla merkittävä kauppiaiden ja käsityöläisten kaupunki. Käsityöläisiä oli muuttanut kaupunkiin paljon porvarintittelin toivossa, ja se olikin suurin ihmisryhmä Jyväskylän porvareiden joukossa. Käsityöläiset kouluttivat oppipoikiaan, jossa oppipojat kuuliaisesti sitoutuivat mestarin apupojaksi ja oppivat käsityötaitoja vuosien ajan. Näin varmistettiin taitojen säilyvyys.

Teollinen ja koneelinen tuotteiden ja esineiden massatuotanto alkoi vasta 1800-luvun lopulla. Ahkerat ja ammattitaitoiset käsityöosaajat tekivät parhaansa palvellakseen ympäristönsä tarpeita, ja pikkukaupunki kukoisti käsityöläisten ansiosta.

Käsityöammattien koneellistuminen toi uuden aikakauden Jyväskylään. Pikku hiljaa kaupunki muuttui pienestä käsityöläisten keskittymästä vahvaksi ja kulttuurikeskeiseksi teollisuuskaupungiksi, joka tunnetaan Suomessa kulttuurin pesänä vieläkin.

Näin lypsät lehmän ja teet maidosta voita isoisoäitisi tapaan

Lehmien lypsämistä voi harjoitella wanhalla pihalla aina kesäisin

Haluaisitko kenties noudattaa esi-isiesi tapoja ja valmistaa täysin itse maitoa, kermaa, piimää tai voita? Se ei ole edes vaikeaa, tarvitset vain kärsivällisyyttä ja muutamia raaka-aineita. Sekä lehmän, tietysti. Lypsykarjatilan perustaminen ei ole mikään halvin mahdollinen hanke. Suomessa maitotilallisten määrä on laskenut joka vuosi tasaisesti kotimaisen maatalouden kannattamattomuuden takia.

Lehmän lypäsimem Vanhanpihojen tapojen mukaisesti

Tarvitset tottakai lehmän, jotta saat maitoa lypsettyä. Tähän hommaan kelpaa melkein mikä tahansa lehmä, josta tulee maitoa. (EU-alueella maitotilan pitämiseen on paljon sääntöjä, suosittelemme tarkastamaan lait ja säädökset.) Suosittelemme kuitenkin tiineenä olevaa lehmää, sillä ne tuottavat maitoa ehdottomasti eniten. Lehmien hinnat pyörivät parin tuhannen euron hujakoilla, ja kaikki Suomessa myytävät lehmät tulee olla virallisesti korvamerkattuja.

Lehmien säilytys ja hoito

Lehmiä säilytetään navetassa. Parsinavetoissa lehmillä on oma pikku paikkansa, jota kutsutaan parreksi. Lehmät kytketään parsiin kiinni mm. ketjuilla. Lehmillä on omat ruokintapöytänsä, johon lehmille jaetaan rehua. Lehmiä ruokitaan 3-4 kertaa päivässä säännöllisesti.

Lehmän maidontuotanto perustuu poikimiseen

Taloudellisesti kannattava maidontuotanto perustuu siihen, että lehmä pidetään vuodesta toiseen raskaana eli tiineenä. Näin saat kätevästi myös uusia vasikoita joka vuosi, jotka voit kasvattaa karjaksi tai myydä. 

Lehmän lypsäminen

Lehmät lypsytetään nykyään yleensä robotin avulla, mutta ennen vanhaan navettoihin mentiin aina aamuvarhain tekemään lypsy. Lehmästä voit saada päivittäin jopa 40-50 litraa maitoa. Lypsäminen aloitetaan lämmittelemällä utareet, ja valelemalla niihin vaseliinia lypsämisen helpoittamiseksi. Sitten utareita aletaan vedellä varmoin mutta hellin ottein. Oikea ote utareihin muistuttaa OK-käsimerkkiä, jossa peukalon ja etusormen avulla tehdään O:n muotoinen rengas. Lypsäminen aloitetaan utareen tyvestä, ja puristusta lisätään lypsyliikkeen saavuttaessa utareen pää. Näin maksimoidaan maidon määrä. Lypsämisen aikana lehmälle voi laulaa luritella lypsämislauluja, tai jutella mukavia. Lehmät ovat myös seurallisia olentoja, ja tykkäävät huomiosta.

Voin valmistaminen maidosta

Kun olet saanut lypsettyä lehmäsi, voit alkaa valmistaa maidosta kermaa, ja siitä taas voita. Suoraan lypsetty maito on kädenlämpöistä ja paksua tavaraa. Maitolitrasta saadaan vain nokareellinen voita, joten yhdestä lypsyerästä sitä ei tule kovin paljoa. Sen takia voi oli vanhaan aikaan ylellisyystuote, joka kuului vain varakkaan kansan pöytään. Voi valmistettiin kirnuamalla maidosta valmistettu kerma.

Aloita voin valmistaminen ottamalla sangollinen juuri lypsämääsi maitoa, ja kuorimalla päältä kermat. Kermaa säilytetään kylmiössä tai jääkaapissa ja hapatetaan sitä pari viikkoa. Kerman tulee tuoksua hapatuksen jälkeen hyvälle, eli terveen happamalle, eikä esimerkiksi härskille tai pilaantuneelle.

Kerma kaadetaan pitkään kirnuastiaan, jotka ennen valmistettiin puusta, mutta nykyään ne ovat metallisia tai koneita. Voit käyttää vanhaa puukirnua, jos haluat valmistaa voin autenttiseen vanhan ajan tyyliin. Huoneenlämpöinen kerma vatkautuu parhaiten. Kerma vispataan vaahdoksi nopein liikkein. Tämän jälkeen työkalu vaihdetaan kirnuukauhaan, jolla aletaan hiertämään kermasta valmistettua vaahtoa koko astian reunoja myöten.

Noin puolen tunnin hiertämisen ja kirnuamsien jälkeen astiassa erottuu selvästi hera ja voimassa. Hera kaavitaan voin päältä pois, ja voi kerätään käsin ja siitä pestään kaikki hera pois. Muuten voi ei säily. Kaada kulhoon kylmää vettä ja hiero voita kauhalla huolellisesti. Vaihda vesi kahdesti. Ripottele voin päälle juuri morttelissa hienonnettua suolaa, ja sekoittele valmista tuotetta.

Savusauna on suomalaisten katoavaa kansanperinnettä

Saunat savuavat kesäisin

Mikäli olet joskus saunonut savusaunassa, kuulut onnekkaaseen vähemmistöön. Savusaunat ovat nimittäin päätyneet erittäin uhanalaisten lajien listalle Suomessa. Sanotaan, että on olemassa jo palaneita savusaunoja, ja ei ihan vielä palaneita savusaunoja. Jos satut olemaan savusaunan omistaja, toivottavasti tiedät kuinka arvokkaan ja mahtavan asian kanssa olet tekemisissä. Toivottavasti et polta saunaasi.

Savusauna saattaa näyttää ihan tavalliselta saunalta ulkoapäin, mutta savupiippua ei useimmiten saunasta löydy. Savusaunan lauteet, seinät ja lattia on täysin mustan noen peitossa, jonka takia savusaunoja on kutsuttu Etelä-Karjalassa ennen mustasaunoiksi

Savusaunassa iso, reilusti tavanomaista kiuasta suurempi pesä sytytetään ja savun annetaan täyttää saunatila kierrättäen sitä oven kautta ulos. 

Savusauna lämpeää usein noin kolmen pesällisen jälkeen, ja saunan lämmittämisessä käytetään lähinnä leppää, harvemmin koivua. Mänty ja kuusi räiskyvät ikävästi, ja perimätiedon mukaan kuusi- ja mäntypuilla lämmitetty savusauna on ihmiselle pahaksi, ja sauna myös palaa helpommin.

Savusaunan historiaa

Savusaunoja on ollut suomessa satoja vuosia. Enimmillään savusaunoja oli suomesa 1800-luvun lopussa, jolloin lähes jokainen pirtti oli savusaunallinen. Savusauna oli ns. Monikäyttötila, jossa saunomisen eli kylpemisen lisäksi palvattiin lihaa, kuivattiin leipiä ja savusaunassa jopa synnytettiin. Saunomisesta kertovia lauluja on Kalevalasta asti. Jo pitkälti unhoitettua karjalaista kansanperinnettä oli lausua kalevalaisia loitsuja kylpemisen ohessa, ja uhrata viinaa tai ruokaa saunan “väelle” eli tontuille ja hiisille joiden uskottiin tulevan kylpemään ihmisten saunottua. 

Näin lämmität savusaunan polttamatta sitä poroksi:

Savusaunan ovi

Savusaunan lämmittäminen ei ole aivan yksinkertaista puuhaa, ja kokemattoman käsissä saunassa voi syntyä tulipalon vaara, ja löylyt saattavat olla jopa hengenvaaralliset. Savusauna on kertalämmitteinen, eli löylyjen ja kylpemisen aikana kiukaaseen ei voi lisätä puita. Pidä myös nämä asiat mielessä saunaa lämmittäessä:

  • Pidä huoli, ettet laita liikaa puita pesään kerralla. Puiden määrä vaihtelee pesän ja kiukaan koon mukaan, mutta liekit eivät saisi ikinä lyödä kiukaan kivien läpi kattoa kohti. 
  • Käytä leppää. Koivu savuttaa paljon, ja männyn sekä kuusen rätinä ja kipinöinti saattaa aiheuttaa paloturvariskejä saunassa. 
  • Älä pidä lauteilla esineitä, joita et halua noen peittoon.. Lauteet kannattaa kääntää ympäri mikäli mahdollista, tai peittää jollain paloturvallisella peitteellä lämmityksen ajaksi. 
  • Avaa lakeinen tai räppänä lämmityksen ajaksi.
  • Sytytä pesä tasaisesti, ja avaa saunan ovi noin 10-15cm raolleen. Tiiliskivi oven välissä voi olla hyvä ratkaisu.
  • Lisää puita vasta, kun ensimmäinen pesä on palanut kokonaan, ja jäljellä on tasainen ja hyvä hiillos. 
  • Polta kolme pesällistä, ehkä neljäskin vajaa pesällinen jos kiuas on suurikokoinen.
  • Kun puut ovat palaneet, pöyhi hiillos hyvin ettei sinne jää palavia kekäleitä.
  • Sulje räppänä ja ovi ja anna kiukaan siintyä noin 1,5-2h. Tämä on tärkeä vaihe, sillä liian aikaisin saunaan mentäessä voi siellä olla vaarallisia määriä häkää.
  • Siintymisen jälkeen huuhtele lauteet, valmistele vedet saunaan ja heitä parit häkälöylyt kiukaalle ovi avattuna. Tämä saa ilman kiertämään ja sauna on valmis kylpemiseen.
  • Kylpemisen jälkeen avaa räppänä, jotta saunassa vaihtuu ilma.

Näitä ohjeita noudatamalla saat varmasti hyvät löylyt. Terve järki kannattaa pitää mielessä saunaa lämmittäessä, ja heittää kiukaan seinille runsaasti kylmää vettä mikäli kiukaan kivien välistä nousee jo liian korkeat liekit. Tärkein neuvo savusaunan lämmityksessä on kuitenkin tämä: Älä ota riskejä alkoholin kanssa, sillä mittavassa osassa saunapaloja on humalatilalla ollut vaikutusta asiaan.