Suomella on pitkä historia osana Ruotsin kuningaskuntaa. Vasta vuonna 1808 syttyneessä Suomen sodassa Suomi luovutettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Venäjän vallan alaisena Suomessa kuitenkin säilyi pitkälti ruotsalainen oikeuskäsitys, sekä koulutus- sivistys- ja vapausihanne.
Mikä ajoi Venäjän hyökkäämään Suomeen?
Suomen sodan päällimmäisinä syinä oli Napoleonin sekä Englannin sota. Ruotsi ei suostunut Napoleonin masinoimaan Englannin kauppasaartoon, ja Napoleon antoi Venäjän tehtäväksi painostaa Ruotsia tarvittaessa sodalla. 1808 alkoi suomen sota, ja Venäjä valtasi Suomen alueet nopeasti. Sodan loputtua Suomessa pidettiin kuuluisat Porvoon valtiopäivät, jossa piispat sekä korkeat virkamiehet hyväksyivät Venäjän esivallan ja tekivät yhteistyötä. Suomi oli nyt osa Venäjää.
Venäjän vallan alaisena Suomi alkoi suomalaistua
Venäjän vallan alaisena Suomessa alkoi kasvaa isänmaallisuus. Venäjän hallitus suosi suomalaisten virkamiesten pyrkimystä kohottaa Suomen kielen asemaa, jotta ruotsalainen vaikutus maassa heikkenisi. Porvoon valtiopäivistä alkanut kehitys kohotti Suomen erilliseksi hallinnolliseksi kokonaisuudeksi Venäjästä. Suomeen perustettiin omat valtiolliset laitokset. Tietoisuus suomalaisuudesta syntyi ja levisi.
Yliopistopiireissä innostuttiin varsin pian kansallisuusaatteesta. Suomalaisuutta lähdettiin kehittämään. Ajatus suomalaisesta sivistyksestä, koulutuksesta ja kulttuurista alkoi nostaa päätään. 1800-luvun yhteydessä mainitaankin useimmiten “kansakunnan isät”, Johan Vilhelm Snellman, Johan Ludvig Runeberg ja Elias Lönnrot. He kaikki opiskelivat yhdessä 1800-luvun alkupuolen Turussa.
Snellmanin, Runebergin ja Lönnrotin vaikutuksen ansiosta suomalaisten lukutaito parani. Syntyi lehtiä kuten Maamiehen ystävä, joka oli suunnattu suomenkieliselle lukutaitoiselle rahvaalle, kuten talonpojille ja työläisille. Snellmanin ansiosta Suomessa otettiin myös oma raha – Suomen markka – käyttöön.
Elias Lönnrot on varmasti eniten tunnettu Kalevalan, suomalaisen kansalliseepoksen kokoamaisesta. Elias Lönnrot keräsi ympäri Karjalaa tarinoita ja runoja, jotka olivat aiemmin periytyneet vain suullisesti sukupolvelta toiselle. Näin syntyi Kalevala, joka ilmestyi vuonna 1835. Kalevala kasvoikin nopeasti suureksi ja tärkeäksi osaksi suomalaista kansallisidentitettiä.
Autonomian ajan Suomessa oli vahvat säätyjaottelut
Säätyjärjestelmä oli Ruotsin ajalta periytyvä lainsäädäntö, johon kuului neljä eri säätyä. Aatelistoon kuului upseereja ja korkeita virkamiehiä. Heidän ei tarvinnut maksaa veroja, ja aatelistolla oli yksinoikeus korkeimpiin virkoihin. Papisto työskenteli taas kirkon palveluksessa. Heidän vastuullaan oli lukutaidon ylläpitäminen ja kansan pitäminen ruodussa säännöllisen uskonnonharjoittamisen avulla. Myös papistolla oli verovapaus.
Porvareilla oli taas yksinoikeus kaupankäyntiin ja käsityöammattien harjoittamiseen. Kaupunkilaisporvaristo muodosti kiltoja ja ammattikuntia oikeuksiensa varjelemiseksi ja kauppaliittojen muodostamiseksi. Porvareita olikin eniten kaupungeissa. Neljännen säädyn eli talonpoikien toimeentulo tuli maataloustyöstä. He maksoivat veroja. Talonpojat eivät kuitenkaan olleet maaorjien kaltaisessa heikossa asemassa, vaan heillä oli täysi oikeus omistaa maata.
Säätyjen ulkopuolelle jäi paljon väkeä. Kaupungeissa saattoi olla virkamiehiä, lääkäreitä, kauppiaita tai lakimiehiä, jotka eivät kuuluneet porvareihin. Heillä ei ollut oikeutta lähettää edustajaa valtiopäiville.
Maatalous elätti suurimman osan väestöstä vielä 1800-luvun puolivälissä. Väestönkasvun myötä myös maattoman rahvaan osuus väestöstä lisääntyi. Torppia ei eiirränyt kaikille, joten työttömiä syntyi paljon. 1866-68 nälkävuosien aikana menehtyi runsaasti rahvaan edustajia niin tilallisista kuin tilattomistakin. Myöskään aatelisto, porvaristo ja papistokaan ei selvinnyt naarmuitta, sillä halla oli vienyt niin paljon viljaa.
Venäjän vallan alaisena Suomi kehittyi valtavasti etenkin suomalaisen kulttuurin osalta. 1800-luvun lopussa Suomessa alkoi valtavat harppaukset kehityksen suhteen, ja kaupungistuminen alkoi.